Oltiin viikonloppu mummolassa, Moss riemuitsi vaupaudesta juoksemalla pihalla koko viikonlopun.On se maalaiselämä vaan niin ihanaa. Tuli kokeiltua, että miten poika kestää, jos jää vieraan ihmisen kanssa uuteen paikkaan yksin koko päiväksi. Hyvinhän se kesti.. Pysyi pihalla vapaana, ei etsinyt mua ja yritti kovasti saada leikkikaveria hoitajastaan. Katsoi vain hölmösti mua, kun palattiin.
Jännitin, että uskaltaako Moss uida, kun viimeksi istui sammokon tavalla vedessä, mutta nyt uskalsi uida joessa. Vähän pelkäsin, kun lähti niin pitkälle, ja kun joessa on voimakas virtaus. Hyvin se jo ui. Se perä ja häntä alkaa nousemaan vesirajaan. On hienoa nähdä miten koira kehittyy nopeasti ja silmin nähden jossain.
Uitu ja leikitty on, kun mummi on niin kiva, että heittää kepin/pallon ainakun Moss sen vaan tuo. Tämä koira keppiä niin kauan, kun vaan ollaan ulkona, pitää mennä sisälle rauhottumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti