Hampaat heiluu.

Meillä heiluu 2 etuylähammasta.  Kovasti sitten kokeiltiin leikkiä veto ja riepotus leikkejä.. tulosta ne tuottikin. ENSIMMÄINEN hammas putosi, sain sen vielä talteekin. Nyt odotellaan, että se toinenki putoisi.
Kohta meillä on siis kunnon purukalusto suussa.
Huomenna meillä sitten onkin harjoitukset, saa nähdä miten menee.

Rokotus!

Tänään käytiin rokotuksissa. Matka sinne oli tietysti jännä, koska luonnollisesti käveltiin sinne metsäpolkuja pitkin.. tuli tunnin lenkki.
Moss nautti metsän tuoksusta ja lumettomasta maasta irti juoksennellessaan. Hajut temppaavat koiran mukaansa ja siinä sitten meinaa unohtua kaikki. Pölvistyneenä se jossain vaiheessa nostaa pään ja katsoo ympärilleen ja huomaa " Hei, mun mammakin on täällä, nyt se karkaa" ja sieltä se poika sitten juoksee kovaa vauhtia mut kiinni.
Parasta ulkona on kumminkin hepulit, joita tulee kuka tietää mistä.. pienikin virike saattaa laukaista sen. Sit juostaan päättömänä ensin toiseen suuntaan ja sit toiseen ja sit vähä rinkii ja sit vähä hypätään taakse ja sivulle.. Loppujen lopuksi jalat on ihan sekaisin ja koira kuonnollaan.
Painoa meillä oli 14.25 KG eli oltiin taas kasvettu ja kaikin puolin oltiin terveitä. Mitä nyt jotain jupinaa kuultiin alaleuasta, mutta  me ei siitä välitetä.
Takaisin päin sitten mentiikin bussilla (ei tullu koiralle paha olo) ja pysähdyttiin kaupassakin suuressa "keskustassa", odotettiin luonnollisesti ulkopuolella ja ihmeteltiin skeittaajia ja lapsia. Kotona olikin jo väsy ja ruoka maistui hyvin!

Jännä päivä..

Meillä oli eilen jännä päivä.. tai kunnon tapahtuu päivä. Moss sai vähän totutella elämään.
Töitten jälkeen ruokin Mossin nopeasti ja sen jälkeen lähettiin helsinkin keskustaan päin, koska matka juna asemalle oli vähän tylsä, niin istuskeltiin hetki ja liikuttiin muutama askel ja istuskeltiin.. Koiraan sain tietty vauhtia, itse juoksemalla. Se juokseminen on niin kivaa, kun silloin voi repiä lahkeita tai purra takkia. Niinpä pienten hidastelujen jälkeen, juna meni nenän edestä.
Ei hätää, bussi riensi avuksemme. Hypättiin bussiin, missä Moss istui rauhallisesti katsellessa ympärilleen. Asetin lehden Mossin jalkoihin ja otin pussin valmiiksi käteen, kun raukka voi pahoin heiluvissa ja mutkittelevissa busseissa. Loppu matkasta riemuitsin ruuan sisällä pysymisestä liian aikaisin,  viimesillä minuuteilla se ruoka tuli vaan ylös. Onneksi Moss osaa oksentaa suoraan pussiin.
Matka jatkui, käveltiin reippaasti Helsingin keskustassa kohti Kaisaniemeä, ei  tätä poikaa meteli ja liikenne häiritse. Kaisaniemestä matka jatkui kohti Keravaa autolla. Autossa Moss otti rennosti ja yritti nukkua. Pahaolo oli tiessään. Toinen koirakaan autossa ei häirinny. Hieno poika!
Keravalla Moss joutui hoitoon 3 tunniksi. Hienosti pissat tuli omalle pissa-alustalle vieraillakin. Ulkona Moss ei vetänyt ja muutenkin osasi käyttäytyä. Lopulta uskalsi rauhoittuakin, vaikka äiti ei ollut paikan päällä. Uskaltaa kai sen pojan hoitoon toistekin jättää.
Päivän pätteeksi vielä matka autolla kotiin. Kyllä väsytty ja uni maistui, matkasta selvittiin jälleen ilman oksennuksia. Kai se tasapaino elin vaan kehittyy pikkuhiljaa.
Kaikkea se pieni koira joutuu kokea.
Tänään tuli täyteen 16 vk, aamulla vaaka näytti 13.9 KG. Painoa kertyy tasasesti ja säkääkin oli parissa viikossa muutama sentti tullut.

Ekat harkat..

Eilen sitten meillä oli ensimmäiset harjoitukset. Moss otti innolla vastaan kouluttajamme, vähän olisi voinut antaa vähemmän niitä pusuja.
Suurimmaksi osaksi vaan juteltiin koulutusmuodoista ja toiveista.Tällä välin Moss söi kouluttajan reppua ja välillä Moss tuli tuijottamaan mua "hei, mä olen täällä ja tarvitsen huomiota". Mutta olihan meidän pakko päästä kokeilemaan kosketusalustaa. Aluksi heitin sen maahan, ja Moss meni katsomaan "naks" ja nami.
Toisella kertaa Mossia ei kiinnostunutkaan alusta vaan istui eteeni ja otti kontaktia. Jouduttiin laittaa nami alustalle ja taas "naks" ja nami. Muutama toisto ja tauko, jonka jälkeen alusta maahan, tällä kertaa Moss suorastaan juoksi alustan luokse, nosti tassunsa ylös ja löi alustaan voimalla. "Naks" ja nami. Kyllä se tajusi nopeasti ja näytti hassulta. Nyt vaan vahvistetaan käytöstä ja kasvatetaan välimatkaa.
Ensi kerralla luvassa on  ainakin kosketuskeppi ja katsotaan mitä muuta

Blogin aloitus!

Terve siis kaikille,
Ajattelin vihdoinkin alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Missä voisin kertoa minun ja ensimmäisen koirani Mossin tempauksista ja edistymisistä.
Ensimmäiseksi ei kannata säikähtää kielen karkeutta ja virheitä. Kirjoittaminen on minulle aina ollut vaikeaa.. tekstiä kyllä syntyy, mutta kieliasu ontuu.
Koko elämäni olen koirasta haaveillut ja aina koirien perässä juossut. Perheessämme oli astmaa ja koiran hankkiminen ei ollut mahdollista, niinpä minulle luvattiin, että kun täytät 18 vuotta niin saat koiran. Olin innoissani ja laskin vuosia. Odotin täysi-ikäisyyttä aivan eri syystä kuin muut. En silloin tiennyt, että minun täytyy asua omassa kodissa ja vielä pystyä elättämään koirani ja itseni. Asia valkeni minulle pikkuhiljaa kasvaessani.
 Onneksi perheeseemmi otettiin keskikokoinen villakoira, Bambi,  ollessani 18-vuotta. Bambista en kumminkaan kauaa ehtinyt nauttia sillä jo 19  täyttäessäni asuin omillani. Edessä oli kumminkin armeija, jonka olin päättänyt käydä. Kotiutuessani olin jo varannut pennun.. Muutama viikko sen jälkeen ilokseni saapui Moss.
Moss on beauceron uros. Pentueensa pienin pentu, mutta oikea sisupussi, joka viikko viikolta saavuttaa muita pentuja. Pienimmistä nartuista mennyt jo ohi. Oon ylpeä siitä! Siitä kasvaa vielä kunnon uros.

Mossilla ikää reilu 15vk, perjantaina 16. Viikot vaan menee niin nopeasti. Mahtava tapaus, vauhtia riittää, on avoin uusille asioille ja paikoille ( ei pelkää, tutkailee rauhallisesti), ihmiset on kivoja, vaikka niihin suhtaudutaan hiukan epäillen varsinkin jos ne laskeutuvat maan tasalle käsi ojossa tervehtimään. Silloin niiden luokse hiivitään ja sen jälkeen ollaan, kun niitä ei olisikaan. Kotona asia on eri silloin ihmisten luokse on päästävä tervehtimään!

 Huomenna päästään meidän ensimmäiselle tottistunnille ja  ensi viikolla alkaa Espoon palveluskoiraklubin pitämät  pentuharjoitukset. Saa nähdä mitä siellä on edessä. Meitähän kiinnostaa alkaa harrastamaan pk-lajeja. Kyllä me vielä joskus päästään viranomaisia auttamaan. Paimennustakin olisi tarkoitus jossain vaiheessa tässä kokeilla, mutta me kirjoitellaan lisää meidän arjesta!