Irene on aikamoinen Neiti. Aivan erilainen kun Moss. Pelkäsin, että se jää Mossin jalkoihin, kun Moss innostuu leikkimään kunnolla.. eipä jää, tämä Neiti osaa purra, murista ja haukkua. Se kyllä pitää itsestään huolta ja puoliaan. Leikkihän se murina ja pureminen on, mutta ääntä tästä tytöstä löytyy. Moss kun ei pidä oikeastaan mitään ääntä, niin nyt ei ole hiljaista. Toivottavasti naapurit kestävät. :)
Irenen kanssa ollaan tutustuttu maailmaan. Rekkoihin ja autoihin ei kiinnitä huomiota.. Ihmisten perään juoksis, mutta sitten alkaa jännittää, jos ne haluaa silittää.. Mutta nyt vaan tutustutaan ihmisiin. Portaissa ei pelkää kulkea.. ja on muutes ketterä ja vauhdikas tyttö.. Moss ei ollut vielä puol vuotiaanakaan saavuttanut tollasta vauhtia ja ketteryyttä.. Onkohan Moss ollut vähän kömpelö vai onko Irene vaan tosi ketterä.. Ehkä se sopisikin agility koiraksi.. :D Ollaan me otettu kerran "tottelevaisuus" harjoituskin. Ollaan harjoiteltu istumista. Kohta aletaan imuttaa, niin saadaan seuraaminen kuntoon...
Sisäsiisteys on todella hyvällä mallilla, ei tee tarpeita sisään, jos vie ulos tarpeeksi. Päiviä ei vielä jaksa pidättää, mutta yöt ei ole ongelma. Pikku hiljaa harjoitellaan yksin oloakin. Noin tunti päivässä riittänee. Ai niin, autossa tyttö ei ole voinut myöskään pahoin.
Ai niin Irene tosiaan, ei ole minun koirani. Se on täällä tutustumassa maailmaan siihen asti, kunnes joku onnekas haluaa sen sijoitukseen. Ireneä voi tulla toki luokseni katsomaas, jos kiinnostaa.
Pennusta voi kysellä Susannalta.
Mossista on kasvanut jo aika komea poika.. Viellä vähän luikku, mutta laitetaan nyt pari kuvaa. (lisää kuvia molemmistä löytyy picasa-verkkoalbumistani)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti