Sivut


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mossilla on väliaikainen pikkusisko!

Moss sai lauantai iltana itselleen leikkikaverin. Meille saapui hoitoon Sucikan Irene pentu.. Ikää tänään 10 viikkoa.  Moss ja Irene on kuin paita ja peppu.  Moss rakastaa Ireneä ja Irene pitää Mossia idolinaan. Saavathan lapset ainakin leikkiä. Leikkiväthän ne melkein taukoamatta.



Irene on aikamoinen Neiti. Aivan erilainen kun Moss. Pelkäsin, että se jää Mossin jalkoihin, kun Moss innostuu leikkimään kunnolla.. eipä jää, tämä Neiti osaa purra, murista ja haukkua. Se kyllä pitää itsestään huolta ja puoliaan.  Leikkihän se murina ja pureminen on, mutta ääntä tästä tytöstä löytyy. Moss kun ei pidä oikeastaan mitään ääntä, niin nyt ei ole hiljaista. Toivottavasti naapurit kestävät. :)



Irenen kanssa ollaan tutustuttu maailmaan. Rekkoihin ja autoihin ei kiinnitä huomiota.. Ihmisten perään juoksis, mutta sitten alkaa jännittää, jos ne haluaa silittää.. Mutta nyt vaan tutustutaan ihmisiin. Portaissa ei pelkää kulkea.. ja on muutes ketterä ja vauhdikas tyttö.. Moss ei ollut vielä puol vuotiaanakaan saavuttanut tollasta vauhtia ja ketteryyttä.. Onkohan Moss ollut vähän kömpelö vai onko Irene vaan tosi ketterä.. Ehkä se sopisikin agility koiraksi.. :D   Ollaan me otettu kerran "tottelevaisuus" harjoituskin. Ollaan harjoiteltu istumista. Kohta aletaan imuttaa, niin saadaan seuraaminen kuntoon...
Sisäsiisteys on todella hyvällä mallilla, ei tee tarpeita sisään, jos vie ulos tarpeeksi. Päiviä ei vielä jaksa pidättää, mutta yöt ei ole ongelma. Pikku hiljaa harjoitellaan yksin oloakin. Noin tunti päivässä riittänee. Ai niin, autossa tyttö ei ole voinut myöskään pahoin.




Ai niin Irene tosiaan, ei ole minun koirani. Se on täällä tutustumassa maailmaan siihen asti, kunnes joku onnekas haluaa sen sijoitukseen. Ireneä voi tulla toki luokseni katsomaas, jos kiinnostaa.
Pennusta voi kysellä Susannalta.


Mossista on kasvanut jo aika komea poika.. Viellä vähän luikku, mutta laitetaan nyt pari kuvaa. (lisää kuvia molemmistä löytyy picasa-verkkoalbumistani)

torstai 15. syyskuuta 2011

Täydellinen jälki sateessa!

Oltiin tekemässä jälkeä vihdoin ja viimein. Alustana oli märkä nurmikko, jonne tallasin n 100m pitkän jäljen, normaaleilla askelilla ilman että korostin niitä ollenkaan, mutta joka askeleelle tuli makupala. Jäljen annettiin vanheta n. 40min. Heti tallomisen jälkeen alkoi satamaan voimakkaasti ja sadetta jatkoi sitten koko jäljen ajon ajan. Pelkäsin, että nyt tuli aivan liian vaikea jälki meidän pikkuselle, mutta toisin kävi.

Aloitettiin jäljen ajaminen, niin laitoin hihnan kulkemaan jalan alta, niin Moss alkoi heti etsimään jälkeä. Ihme, että se tiesi mitä ollaan tekemässä, koska niin vähän jälkiä takana. Moss pääsi jäljelle ja alkoi ajamaan sitä. Aluksi vähän tarkasteli, että mihn suuntaan se meni, mutta muutaman askeleen jälkeen meni varmasti eteenpäin. Aluksi meni aina välillä toisen jalan jäljen ohi, mutta ennen puolta väliä Moss ajoi rauhallisesti (ihan kävely vauhtia), keskittyneesti  ja askel askeleelta jäljen loppuun. Se ajoi niin täydellisen jäljen, että olin ihan suu auki vaan.  Pakko päästä uudestaan jäljelle, kun menee niin hyvin. Vielä ku oppii kulmat ja ilmasun niin meillä on täydellinen paketti kasassa!

Oon vieläkin niin onnessaan, kuinka hyvin se jälki meni. Harmittaa, kun en tajunnut videoita. Oli se niin upea!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Hakuilua

Jälleen kerran hakuilemassa. Tällä kertaa oli syksyinen sää, mutta onneksi ei satanut, vaikka siltä näytti.

Otettiin kolme maalimiestä keskilinjan samalle puolella, koska oli niin voimakas tuuli, jota piti päästä hyödyntämään. Ensimmäinen maalimies oli puolessa välissä aluetta hyvin piiloutuneena, Keskilinjalla jo Moss haisto ilmaa ja ryntäsi matkaa ja juoksi suoraan maalimiehen luokse ja meni maahan! Toinen maalimies meni samalla tavalla! Kolmannella maalimiehellä jouduttiin etenemään aika paljon ja silti koira meni edes takaisin, kunnes yhtäkkiä lähti juoksemaan 2 m päässä olevan maalimiehen luokse.. Hyvin ne sieltä löyty ja idea alkaa selviämään selvästi tuolle otukselle. Saattoi tuuli vähän pyörittää hajua viiimesen maalimiehen luona. Kuka tietää.

Oli kyllä hyvät harjoitukset! Ehdottoman hieno poika on mulla!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Porvoon näyttely 10.9.2011

Oltiin tänään käymässä ensimmäisessä näyttelyssämme. Luokkana oli pentuluokka 7-9kk. Tuomarina toimi Peter Machetanz.  Moss sai kivan arvostelun ja olen koiraani tyytyväinen.

8.5  month old, typical for the breed in this age, very good head, brown eyes, correct pigmentation, the bite is correct not at the moment, undershot, correct ears, correct length at neck, very good body, correct front, correct musceles and angulation, correct coat and color, very good temperament, good movement.

Tuloksena PEK 1.

Osasi käyttäytyä, vaikka pelkäsin pahinta. Ei harjoituksissa ollut oikein sujunut, mutta onneksi paikan päällä. Kotona oli väsynyt koira, vaikka ei oltu reissussa kovin kauaa. Tuomari piti kamalasti koirasta, ja harmitteli, että ei voi "sijoittaa" paremmin meitä purennan takia.  Tässä sitten vaan leikitään ja toivotaan, että se alaleuka sieltä kasvaisi.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sucikanin koulutusleiri!

Vihdoin se koitti, olin jo keväästä asti odottanut tätä leiriä! Enkä pettynyt, oli hauskaa ja opettavaista, sain tutustua hienoihin ihmisiin!

Perjantaina majoiduttii, otettiin viettitreenejä ja saunottiin. Maalimiehenä toimi Antero. Siinä vasta taitava mies, joka osasi lukea koiraa. Moss rakasti, että joku leikkii sen kanssa. Täysillä mukana koko jutussa. Puri hienosti patukkaan ja tyynyyn. Kyllä sillä taisteluviettiä löytyy.

Koira nukkui autossa, jota minä tietysti jännitin ihan kamalasti.. "Ei se ole ollut montaa yötä ilman minua, tottunut elää sisällä.."  Koira pärjäs hienosti autossa ja nukkui siellä sikeästi. Ensi kerralla tiedän, että ei tarvi jännittää sitäkään.

Lauantaina tuli Susanna Korri pitämään tottelevaisuus koulutusta. Kerralla oli aina koirakko, jonka ongelmia korjattiin. Koko päivä meni tätä katsellessa, ja tästä paljon opittiin. Tärkeinä juttuina tuli vietin nostaminen treeni kentälle tultaessa ja sen laskeminen, kun kentältä lähdetään. Paljon sain tietoa miten opettaa esim. eteen menoa.

Illasta otettiin  muutama ampuminen, mutta Moss ei reagoinut oikein mitenkään. Kerran vilkaisi, että mistä ääni tuli, mutta katsoi sen jälkeen minua ja yritti tarjota tottisliikkeitä.. Hassu. Sen jälkeen otettiin taas viettitreeniä. Yhtä hienosti se meni kun perjantaina.

Sunnuntaina oli vuorossa peltojälki. Ajettiin kaksi jälkeä pellolla, joilla molemmilla oli pituutta 50m-90m.. Nyt oon kyllä huono arviomaan matkaa.. Molemmat tallasin normaalein askelin. Eka jälki oli pidemmälle nurmelle ja askelten väli oli aika pitkäkin..

Moss meinasi ajaa vaan toista jalkaa, mutta kun hidastin tarpeeksi, alkoi löytymään se toinenkin jalka. Paljon oli vielä pyörimistä, mutta kehitystä tapahtuu koko ajan. Ihana koira siitä, kun sen näkee miten sen aivoissa raksuttaa, kun se miettii, mitä sen pitää tehdä.

Toinen jälki oli vähän lyhyemmälle pellolle ja jonkin verran pidempi. Nyt keskittyminen paljon parempi ja pyöriminen vähäisempää. Välillä ajoi nenä maassa jopa ihan kävely vauhtia.  Olin tyytyväinen pitäisi päästä vielä treenaamaan  paljon ennen talvea.

Myös käsittely harjoitus oli sunnuntaina, joka ei oikein tahtonut sujua ollenkaan. Koira oli sen verran väsy, että riekkui ja eikä tahtonut pysyä paikallaan ollenkaan. Hampaat näytti ihan okei, takapään koskettamista ei kestänyt vaan katsoi ja yritti liikkua pois käsistä.. Juoksuttaminen onnistui paljon paremmin, kun olisin kuvitellut.. vain pari hyppyä, vähä peitsaamista, mutta vaihtoi raviin. Se RAVASI. Tätä kun ollaan tehty viimeset 4 viikkoa ulkona. Yritetty ravata. Seisominen meillä on ihan hakusessa, seisoo kyllä käskystä, mutta  etupää pitäisi saada "tasalle". Pitää harjoitella, joku en ole tätäkään osannut opettaa oikein.

Viimesenä vielä vietit.  Koira oli väsy, rankasta päivästä, leikki kyllä ja taisteli, mutta näki selvästi, että ei ollut yhtä energinen ja taistelualunen kun edellisinä päivänä.

Löydön kartanossa oli hyvät ruuat ja puitteet. Leirillä oli paljon kaiken rotuisia koiria ja kaiken ikäisiä ohjaajia. Oli kiva nähdä rotu eroja. Oli kiva päästä seuraamaan edistyneempiä koiria. Kaikki leiriläiset olivat mukavia. Jäi kyllä erittäin hyvä mieli. Upeaa nähdä myös beauceroneja, tietää taas enemmän omasta rodustaan.

torstai 1. syyskuuta 2011

Jäljellä.

Nyt mentiin tekemään jälkeä muitten kanssa, jotta voisin saada oppia, kun mulla taitaa olla vähä hakusessa koiran ohjaaminen jäljellä.

Tallasin molemmilla jaloilla nurmelle 50 metriä pitkän jälkivanan, johon laitettiin nakkia. Ajettiin aika tuoreena. Koira pannassa, hihna etujalan alta, ja käsky "jälki". Siinä se nuuski ja alkoi syömään nakkia. Vähän sai jarrutella ja katsoa että ei palaa takaisin. Pyöri, mutta sai ajatella itse, että mitä pitää tehdä. Nenä pysyy aika paljon maassa, mutta nakin palasia jäi jäljelle, mutta eteen päin mentiin. Keskittyminen parani loppua kohden ja jälki olisi saanut olla pidempi.

Ongelmia ei oikeastaan ollut. Ehkä virheet mitä oon tehnyt on, että jälkeni on ollut liian lyhyitä ja metsässä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.