Joulu, sun muuta

Luulin, että joulusta tulisi katastrofi..moss ja kuusi... moss ja 10kk vanha lapsi.. Mutta yllätyksekseni Moss käyttäytyi todella hyvin. Kuusi pysyi pystyssä ja sitä käytiin vain haistelemassa ja sen alla oli hyvä nukkua. Myös Mossille täysin vieras asia kun lapset meni hyvin. Moss oli kamalan kiinnostunut, kun päästin haistelemaan niin olisi vaan halunnut nuolla naaman.. Tyytyi nuolemaan kädet.. Ja vaikka vauva innostui hakkaamaan Mossin kuonoa ja nauramaan, kun Moss nuoli niitä, niin Moss vaan nuoli käsiä häntä heiluan. Huomaa, että on hyvät hermot ja perhekoiran ainesta!
Moss osasi hienosti käyttäytyä myös taksimatkan kotiin. Hyppäsi takaluukkuun, kävi nukkumaan ja tuli vasta käskystä sieltä ulos. Olin ylpeä!

Joulupäivänä oltiin taas kylässä ja kyllähän tuo koira sielläkin osasi käyttäytyä. Sai jopa ensimmäisen lahjansa.. Jonkinlaisen köyden pallon kanssa.. Pallo ei kauaa kestänyt ja Moss repi sen palasiksi pian. Onneksi köydestä on riemua yhtä paljon.

Tapanina oltiin kylässä.. Myrsky riehui ja kaatui puita, mutta ei se meitä haitannut. Moss sai juosta pihalla vapaana ja nauttia olostaan pihan vartijana. Taisi olla kivaa. Keli oli erittäin jouluinen, kuten kuvista näkyy.

Leikki maistuu

POSE

Puu katunut, mutta se ei menoa haittaa

Peitsaus

Tänään oli Mossin kaveri kylässä. Kyllä oli koirilla mukavaa, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Leikki maistui ja hampaat irvessä leikittiin. Sais koirapuistossakin kerrankin juosta. Tässä todisteena yritettiin ottaa sisällä kaverikuvia.. :D

Coco ja Moss painivat

Moss ja Coco poseevat

Vähä on väkinäistä tää kuvaaminen

Muuten ollaan puuhailtu koiran kanssa ihan perustottista päivisin. Kerrankin sain harjoitella rauhassa luoksetulon loppuasentoa ja uskalsin, sitten ottaa seuraamisesta maahan menon, josta ekaa kertaa luokse kutsun. Se onnistui.. Moss ei ole aikasemmin tajunnut, mitä se tänne tarkoittaa, jos hänen pitää makaa maassa, mutta nyt räjähti eteeni istumaan. :) Aikasemmin vaan katsanut hassuna, että pitääkö tästä nousta. Luokse tulo, kyllä onnistunut, jos joku pitää kiinni. Mutta hyvä näin. Treenaillaan tässä pikkasen itseksemme ja toivotaan, että pian alkaisi jotain ohjattua.

Synttärisankari!

Moss täytti tänään 1 vuotta. Onnellinen sankari on saanut nauttia päivästään ulkoilemalla vapaana metsässä ja  syömällä kakkua.

Metsässä ulkoilu tapahtui, kun kävimme tutustumassa Sipoon koirametsään. Oli märkää, mutta se ei Mossia hidastanut. Törmättiin jopa pariin leikkikaveriin.  Keppi lensi ja koira pulikoi häntä heiluen ojassa.. Hyvä, että saatiin sitä enään sieltä pois, kun uiminen on mukavaa.

Minä odotan..

Kotona Mossia odotti kakku. Maksalaatikko, joka oli kuorutettu kermaviilillä ja kynttilän virkaa esitti nakki. Nakkihan se kakusta ensimmäisena lähti. Hyvää taisi olla. Tämmöistä kaupunkilaispuudelin elämää tämä Herra viettää.

Hyvää on!

Moss ja minä kahdestaan

Ollaan käyty nyt parina päivänä Mossin kanssa juoksemassa. Alkaahan se sujua ihan hyvin. Varsinkin alku ja loppu matkasta vetoa löytyy ja kunnolla. Alkaa koira pääsemään myös jyvälle mite tarkoittaa vasen ja oikealle. Osaa myös hidastaa pyydettäessä ja pysähtyä. No tästä meidän on hyvä jatkaa.

Nyt kun ollaan kahdestaan, niin on aikaa treenailla lenkeilläkin, kun ei ole pikku Neiti pyörimässä jaloissa. Ikävä on kova. Moss ei vaan tunnu tajuavan, että jotain puuttuu. Jälleen näkemisen riemu tulee varmasti olemaan silti suuri. Lenkit on oikein hyvää aikaa treenailla, kun on niin paljon häiriöö ympärillä.

Mossillä taitaa olla jotain mörköiän poikasta tai sitten se oli tänään vaan jotain ohi menee sekoilua. Aamulenkillä alkoi katsomaan korvat hörässä ja hyppien paikallaan esim liikenemerkkejä ja betonipossuja. Minä kävin sitten niitä taputtelemassa ja pyysin koiran luokse niin tuli korvat luimussa reippaasti hiipien, kun pääsi luokse niin katsoi mua "Hei äiti, miksi sä liikennemerkkiä taputtelet".. No kuka tietää mitä tuolla päässä liikkuu, kun ikää tulee kohta vuosi.

Meidän laiheliini.

Murkkuikää odotellaan. Kyllä välillä tämä koira on niin kuriton kakara, että ihmetyttää. Hassua, miten voi olla niin leikkisä pentu, vaikka kokoa on jo "isonkoiran" verran. Ehkä tämä joskus tästä aikuistuu, vaikka on se hauskaa katsoa tätä menoa. Äitini tokaisi hyvin "se on niin ylväs ja arvokkaan näköinen, mutta ihan hupsu pentu.. se on kuin käpytikka, arvokkaan näköinen, mutta täysin pelle!"

Nyt on kaikki lajit taolla ja odotellaan, että kevät kausi alkaa ja päästään ohjaukseen!
Ohessa pari kuvaa, piristämässä blogin ilmettä.

Moss on myös hyvin sopeutunut uuteen asuntoon. Kauniisti on jäänyt yksin ja mitään tuhoja ei ole tehnyt. Hauska, että koira ei reagoinnut millään tavalla muuttoon. Helppo koira.

Hakuilua pitkästä aikaa

Jess, vihdoinkin pääsimme haku metsään kiireiltämme. Sää oli sateinen ja synkkä, mutta se ei treenejä haitannut. Moss otti kolme maalimiestä. Haettiin tuttuun tuuliin hajuhaulla ja kun haku oli niin hinattiin kauemmaksi ja lähetys. Homma suijui ihan hyvin.
Eka maalimies oli silleen, että Moss oletti, että se on ensimmäisen kuusen takana ja juoksi lähettäessä sinne ja oli ihan hämillään, kun siellä ei ollut ketään. Loppujen lopuksi, sitten löysi katsellaan maalimiehen. Mutta kiltisti meni maahan. Seuraava onnistui jo paljon paremmin ja kolmas oli täydellinen. Seuraavaksi vaan yritetään päästä lähetykseen keskilinjalle asti.  Hyvä hakukoira siitä tulee, jos saadaan hallinta kuntoon.

Seuraavaksi peuhattiin metsässä kavereiden kanssa ja oli kivaa. Hausta ja metsästä suoraan kurssille lepäämään. No Moss omaan tapaansa otti rennosti ja kävi hieno varaisesti pussailemassa kaikki. Sain vihdoinkin päätökseen Koiran koulutusohjaaja koulutuksen ja tänään sitten oli valmistujaispäivä. Puolen vuoden työpalkittiin.

Irene pikku neiti lähti takaisin Susannan hoiviin. Oli ihanaa päästä hoitamaan pikkuista. Kiitos Susannalle tästä tilaisuudesta. Nautimme täysin näistä 9 viikosta. Toivottavasti Irene löytää sen oman hyvän kodin pian.