Moss ja minä kahdestaan

Ollaan käyty nyt parina päivänä Mossin kanssa juoksemassa. Alkaahan se sujua ihan hyvin. Varsinkin alku ja loppu matkasta vetoa löytyy ja kunnolla. Alkaa koira pääsemään myös jyvälle mite tarkoittaa vasen ja oikealle. Osaa myös hidastaa pyydettäessä ja pysähtyä. No tästä meidän on hyvä jatkaa.

Nyt kun ollaan kahdestaan, niin on aikaa treenailla lenkeilläkin, kun ei ole pikku Neiti pyörimässä jaloissa. Ikävä on kova. Moss ei vaan tunnu tajuavan, että jotain puuttuu. Jälleen näkemisen riemu tulee varmasti olemaan silti suuri. Lenkit on oikein hyvää aikaa treenailla, kun on niin paljon häiriöö ympärillä.

Mossillä taitaa olla jotain mörköiän poikasta tai sitten se oli tänään vaan jotain ohi menee sekoilua. Aamulenkillä alkoi katsomaan korvat hörässä ja hyppien paikallaan esim liikenemerkkejä ja betonipossuja. Minä kävin sitten niitä taputtelemassa ja pyysin koiran luokse niin tuli korvat luimussa reippaasti hiipien, kun pääsi luokse niin katsoi mua "Hei äiti, miksi sä liikennemerkkiä taputtelet".. No kuka tietää mitä tuolla päässä liikkuu, kun ikää tulee kohta vuosi.

Meidän laiheliini.

Murkkuikää odotellaan. Kyllä välillä tämä koira on niin kuriton kakara, että ihmetyttää. Hassua, miten voi olla niin leikkisä pentu, vaikka kokoa on jo "isonkoiran" verran. Ehkä tämä joskus tästä aikuistuu, vaikka on se hauskaa katsoa tätä menoa. Äitini tokaisi hyvin "se on niin ylväs ja arvokkaan näköinen, mutta ihan hupsu pentu.. se on kuin käpytikka, arvokkaan näköinen, mutta täysin pelle!"

Nyt on kaikki lajit taolla ja odotellaan, että kevät kausi alkaa ja päästään ohjaukseen!
Ohessa pari kuvaa, piristämässä blogin ilmettä.

Moss on myös hyvin sopeutunut uuteen asuntoon. Kauniisti on jäänyt yksin ja mitään tuhoja ei ole tehnyt. Hauska, että koira ei reagoinnut millään tavalla muuttoon. Helppo koira.