Eilisiä kuvia ja Miksi hankin koiran!

Perheessämme ei koskaan ole ollut koiraa, ei kavereillani ehkä naapereissani.
Ihan vasta puhumaan opetellessani ensimmäisiä sanoja oli koira. Rakastin pienenä koiria. Olin jopa ärsyttävä lapsi, joka kyttäs kadun varressa koiran ulkoiluttajia kysymässä "Saako silittää?" ja kaikki koirat mitä tuli vastaan niin piti saada silittää.

En jaksanut päiväkodissa leikkiä muiden kanssa kotia tai jaksoin, mutta olin aina perheen koira. Ulkona leikin aina koiraa, villiä ja vapaata koiraa. Luin kaikki koirakirjat jo pienenä jo moneen kertaan. Neuvoin ihmisiä hyvin avuliaasti koiraongelmiensa kansa. Päivät meni, kun kinusin perheeltämme koiraa. Vastais oli aina sama "Kun täytät 18 saat koiran"  ja sitä päivää odotettiin.

Tokalla luokalla meidän piti kirjoittaa koulussa aine "Paras joululahjana". Olin saanut tuona jouluna joululahjaksi lukuisia leluja ja oikein nahkaisen koirankaulapannan. No minä kirjoitin nahkaisesta kaulapannasta. On voinut opettaja vähän miettiä. :D

Aikaa kului ja haaveet koirasta vaan läheni. Kunnes tajusin, että 18 vuotta ikää ei takaa koiraa. Siihen kuului se, että asun omassa asunnossa, minulla on varaa elättää se ja tietty ostaa se. Joten piti odottaa vielä pari vuotta lisää.

Perheeseemme muutti, kun olin täyttänyt 18-vuotta ihana keskikokoinen villakoira narttu Bambi. Bambille opetin asioita ja opetin sen ihanaksi kotikoiraksi. No Bambista en ehtinyt nauttia kovin kauan, koska muutin pian omilleni.

No minulla oli oma koti ja ajatuksena, että nyt voin vihdoin hankkia oman koiran. No minulla oli yksi lapsuuden haave toteutettavana ja vasta sen jälkeen pystyin hankkimaan koirani. No vuosi 2010 meni varusmiespalvelusta suorittaessa ja oli hieno vuosi. Tutustuin myös virkakoiraan ja sen ohjaajaan.

Rakkaalla tupakaverillani meinas mennä hermo, ku mistään muusta en puhunut, kun koirat sitä ja koirat tätä. Aluksi minulle piti tulla lapsuuden haave Harlekiini Tanskandoggi, joka olisi ollut helppo ensikoira. No pentue mitä olin katsonut meni kesken. Ja koska nimen omaan tuosta tietystä uroksesta sen pennun haluan niin tanskandoggia meille ei ole tullut. Piti ottaa suunnitelma B käyttöön eli toiseksi koiraksi, jonka kanssa oli tarkoitus harrastaa piti tulla beauceron. Rumia koiria, jolla oli paperilla kaikki ominaisuudet mistä koirasta pidän. :P

No ennen kotiutumista syntyi maailmaan tämä kyseinen pentue mistä Moss on. Sain varattua pentueesta nartun, koska ne on helpompia ensi koiria. Kotiutumisen jälkeen pennut olivatkin täyttäneet 4 viikkoa ja niitä kävin katsomassa. Olin rakastunut pikki pikku Haadekseen. No ajatus pyöri ja pyöri mielessä, kunnes uskalsin soittaa Susannalle, että "Tiedän, että et myy uroksia ensikertalaisille, mutta onko Haades vapaa?" Ja sovittiin, että kun meen hakemaan pentua niin saan päättää kumman otan. Ja niin se Moss lähti mun matkaan. Uskon, että Susanna ei kadu enkä kadu minäkään.

No tuosta tupakaveristani. Hän sanoi, että ei IKINÄ ota koiraa. Sitten hän sanoi, että kun hän on aikuinen.. Sitten, kun hän valmistuu ja lopulta se oli, että parin vuoden päästä. Alettiin miettiä sopivaa rotua ja kasvattajaa. No niin siinä kävi, että alle puolessa vuodessa heille kotiutui Suomen lapinkoira. :) 

Kun Moss kotiutui niin alkoi raskas odotus.. Kun Moss täyttää 2 vuotta niin seuraava pitää saada. Ja monien pentueiden ja suunnitelmien jälkeen saapui Idi. No sitten katotaan, koska se seuraava koira saapuu..

Vähän on pää heilahtanut. Idi 21 vk, melkein 5kk