Talven riemua ja kehitystä

Samalla lauseella, kun aina ennenkin alkaa taas tää blogi eli ollaan taas treenattu.

Karkeasti nyt muistelen mitä ollaan tehty.

Moss on vetänyt ahkerasti nyt 2-4 kertaa viikossa pulkkaa. Harjoitukset ovat olleet aika lyhyitä. Ekana lihaksiin lämpöä ja sitten pulkkaan  painona minä ja pääsi siskonikin  testaamaan koira"valjakkoa". Mukavasti tuo vetää, ei millään malttaisi vetää hitaasti,jos joku taluttaa, kun pitäisi mennä kovaa. Ollaan muutamaan kertaan käyty kahdestaan. Kahdestaan tuo menee välillä ihan mallikkaasti eli täysiä eteenpäin ja pystyy kuuntelemaan suuntakäskyt, mutta välillä se ei liiku mihinkään. Yrittää vaan leikkiä mun kanssa. :P Eli vielä olisi hyvä, kun joku olisi mukana.

Hirven sorkkaa!

Hirven selkärankaa

Tiistaina treenattiin hallissa. Ihanaa. Otettiin vähän aikaa perustottista, mutta keskityttiin noutoon, hyppynoutoon ja A-esteeseen. Hyvinhän se meni. Nouto lähes täydellinen, hyppynouto  hyvä eli alkaa olla valmis liike ja A-este ihan kesken. On se vaikeaa lähteä sinne ilman apua. No harjoitusta vaan.

Viime viikonloppuna otettiin myös ilmasutreeniä haun suhteen. Moss sai parkkikselle 5 ukkoa ja joka ukolla irtorullat. Kaikki suoritukset lähes täydellisiä. :D osaa ottaa irtorullan maasta, jos käsi on siinä vieressä. Ilmasua ei juuri olla tehty, joten ihmeen hienosti koira kehittyy. Nyt vaan kiintorulla kaulaan, jotta siihen tottuu ja toivottavasti ilman ongelmia ilmasu olisi ensi kesänä kunnossa.:)


Moss täytti myös hurjat 2 vuotta maanantaina. Iso poika, joka kaipaa selkeästi leikkiseuraa. Aloitti taas jonkun ihme kehitysvaiheen. Eli tutut asiat saattaa olla vähän jännittäviä. Myös selkeästi huomaa, että kehitys on siinä vaiheessa, että ei tiedä pitäiskö käyttäytyä, kun pentu vai aikuinen. Käytös yleensä ihan lapsentasolle eli ulkona vapaana juostaan, poimitaan kaikki kepit ja männynkävyt suuhun ja vähä leikitään ja tehdään leikkikutsua kivistä oraviin. Nyt näkee, että kun on epävarma tilanteesta meinaa heittää sen leikiksi (niinkuin aikaisemmin), mutta vähä on rajalla, että meneekö puolustukselle. Myös on koira rauhoittunut jonkin verran, sen näkee, kun on pentuja kylässä. On nykyään hyvin nöyrä poika, josta välillä näkee sen hulivilipirun, joka meinaa ottaa vallan, kun ei vaan pysty hillitsemään iloansa. :)
Ollaan kamalasti edistytty kesästä. Nyt alkaa olla koira hallinnassa vapaana ja jos meinaa alkaa jallittaa mua niin lopettaa sen hyvin nopeasti, kun vähän nostan ääntä ja muutan kehon elekieltä. Loisto poika kyllä ja se nöyryys mikä siitä alkaa näkymään. Suhde parantunut ihan hirmu paljon ja toivottavasti paranee vielä lisää.

Ja nyt se on saanu massaakin sen verran, että ei näytä enää luurangolta!

Söpö, pieni päinen olentoni!

 Ohessa kuvia muutaman viikon takaa.