Tiistai ilta vietettiin Mossin kanssa haku metsässä. Koska viime aikoina on jäljestänyt niin tehtiin kaksi kapeaa kaistaletta, jotka tallottiin siksakkia koko alueelta, jotta jäljestämisestä ei olisi hyötyä.
No metsään tultaessa minusta tuntui melkein heti, että koira sai hajun, joten lähetin sen matkaan.. Pieleen meni.. Koira juoksi suoraan tietä päin ulos alueelta.. ja minä huudan.. palasi alueelle ja alkoi juosta aluetta haju jälkien perässä edes takaisin.. Eikä tullut luokse.. sitten se lähti keskialueen toiselle puolelle.. Tuli takaisin ja sain vihdoin kiinni.. Haettiin haju, ja onnistunut lähetys.
Toinen maalimies meni melkein keskilinjalta lähettämällä.. Ei jäljestänyt.. kolmas maalimies löydettiin, mutta hajua jouduttiin hakea pikkasen lähempää. Onnistunut lähetys. Jos jotain hyvää pitää hakea niin osasi käyttäytyä hyvin maalimiehillä ja toinen ja kolmas meni ihan ok.
Lopuksi Moss päätti vielä lähteä eläimen perään.. Sinne katosi.. Tuli se hetken päästä sinne 40 m päähän tuijottelemaan, mutta ei liikahtanut, vaikka koko porukka sitä huuteli leikkimään.. Prk:een koira! :D No kävin hakemassa sen sieltä niin yritti mennä sulamislammikkoon uimaan.. Palkittiin koko porukalla kumminkin keskilinjalla enne autolle menoa.
Meinas iskeä epätoivo taas koiran kanssa..
Tänään tottisteltiin. Viimeksi sanottiin, että seuraamis asento on liian edessä. No viikolla kävin naksuttelemassa oikeasta paikasta. Oli korjaantunut. Moss muutenkin teki kaiken nätisti, mutta innoskkaasti.. Tällä kertaa ei hyppinyt ja pomppinut, kun joku pentu :P Sain olla ylpeä.
Lopuksi vielä koko porukan paikalla makuut. Tämmöstä ei Mossin kanssa ikinä olla tehty. Meni todella hyvin. Pysyi maassa, kun pysyin lähellä ja kävin palkkailemassa. Välillä uskalsin mennä seitsemän askeleen päähän selin koiraan. Jäätiin vielä lopuksi paikkamakuuseen, kun yksi teki tottista.
Hyvät treenit koiralle ja minulle. Olin ylpeä Mossista. Tuntui taas siltä, että kyllä me ollaan hyviä ja päästään mahdollisesti tavoitteisiin. On se hauska, miten viikon aikana nuo tuntemukset tuosta koirasta ja meidän yhteistyöstä menee epätoivon ja ylpeyden välillä. Pitää vaan uskoa itseensä ja ennenkaikkea koiraan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti